Tänään pääsin seuraamaan farmaseuttisen kemian luentoa Helsingin Yliopiston farmasian tiedekuntaan Viikkiin.
Valitsin luennon sen erityisluonteensa takia. Kurssille oli ilmoittautunut n. 200 henkilöä ja muistan kuulleeni kokemuskeskustelua opeopintojen lähipäivillä, miten iso ryhmäkoko ja luentosali tilana tuo rajoitteita erilaisten pedagogisten menetelmien käyttöön. Omakohtaiset kokemukset luentosaliluennoista tukevat tätä käsitystä; ne ovat pääsääntöisesti olleet opettajan yksinpuhelua. Vain ns. maksetuilla/tilausluennoilla olen jaksanut olla mukana henkisesti koko luennon ajan, kun luennoitsija on osannut esitellä asiansa luontaisesti hauskalla, hänelle sopivalla tavalla esimerkkinä Alf Rehn ja Saku Tuominen.
Farmaseuttista kemiaa opettava opeopiskelija todisti tänään, ettei iso luentosalikaan ole este aktivoida opiskelijoita ryhmäkeskusteluun ja vuoropuheluun opettajan kanssa. Luennolla oli käytössä todaysmeet -sovellus luennon alussa, sovellusta olisi itse asiassa voinut käyttää hyvin läpi luennonkin.
Wow!
Koin myös wow - elämyksen luennon alussa. Kurssille osallistuville oli toteutettu ennakkokysely edellisellä, ensimmäisellä kurssitunnilla, minkä tavoitteena oli kartoittaa osallistujien ennakkoasenteita ja odotuksia kurssia kohtaan ja toiveita opettajalle. Wow-elämys virtasi läpi kylmän kehoni, kun opettaja esitteli kyselyn tulokset luennon alussa. Muiden ajatusten, paineiden, pelkojen ja hyvän fiiliksen jakaminen koko ryhmän kesken on hyvä motivointikeino. Ja se, että kurssille osallistuvista 25% kokee olevansa hyvällä tuulella ”julkisesti”, tuo varmasti hyvää fiilistä kaikille. Ja se, että kurssille osallistuvista 10% suhtautuu negatiivisesti kurssiin ”julkisesti”, koska itsenäisen työn määrä hirvittää ja kirjallisuustyö pelottaa, helpottaa varmasti niitä, jotka ovat kuvitteleet olevansa pelon kanssa yksin. Opettajan lupaama tuki ja kannustus pelon tunteisiin helpottavat varmasti opiskelijoiden paineita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti